Rohdot suomessa: Suomen kansanperinteen lääkekasveja ja hoitokeinoja

Suomalaisessa kansanlääkinnässä luonnonantimet ja kotikonstit ovat olleet vuosisatojen ajan keskeisiä parannuskeinoja. Näitä käytäntöjä on taltioitu kansanrunouteen ja tallennettu myös Kalevalan riveihin. Seuraavassa tiivistetään perinteisten rohtojen ja parannuskeinojen rikas historia, joka perustuu kasveihin, luonnonmateriaaleihin sekä saunan pyhään parantavaan voimaan.

Luonto apteekkina: Kasveja ja yrttejä

Perinteinen kansanlääkintä nojasi kasveihin, joita kerättiin paikallisista ympäristöistä. Näitä käytettiin tuoreina tai kuivattuina, sisäisesti teenä tai viinaan uutettuina sekä ulkoisesti hauteina ja kääreinä. Monet kasveista tunnettiin niiden parantavista vaikutuksista:

• Ahomansikka (Fragaria vesca): Mansikanlehtiteetä käytettiin ripuliin, ja liemellä hoidettiin silmätulehduksia.
• Siankärsämö (Achillea millefolium): Kukkateenä vatsavaivoihin, muserrettuna haavalääkkeenä. Lue lisää siankärsämöstä täältä.
• Kanerva (Calluna vulgaris): Teenä virtsatieongelmiin, kylpyinä unettomuuteen.
• Leskenlehti (Tussilago farfara): Lehdet keuhkotaudin hoitoon ja piipussa poltettuna sulkuyskään.
• Mänty ja kuusi (Pinus sylvestris, Picea abies): Kerkistä tehtiin puhdistavia keitteitä, ja pihkaa käytettiin haavoihin.

Monet rohdot vaikuttivat myös uskomusten mukaan: rohtojen tehoa saattoi tukea niiden symbolinen tai maaginen merkitys. Kasvien keräämiselle annettiin tarkkoja ohjeita, ja niiden käyttöön liittyi rituaaleja.

Sauna: köyhän apteekki

Sauna oli sekä fyysisen että henkisen terveyden tukipilari. Saunassa kylvettiin koivun- tai nokkosvihdalla, käytettiin yrttejä löylyvesissä ja tehtiin yrttihauteita. Uskottiin, että saunan löyly ei vain puhdistanut kehoa, vaan karkotti myös taudit.

• Yrttihauteet löylyveteen: Esimerkiksi siankärsämö, mustaherukan lehdet ja kuisma lisäsivät löylyveden parantavia ominaisuuksia.
• Muurahaiskylvyt: Käytettiin reumatismin hoitoon.
• Vihtominen: Edisti verenkiertoa ja lievitti lihaskipuja.

Kansanlääkintä käytännössä

Kansanparannuskeinot olivat usein yksinkertaisia mutta oivaltavia. Haavat hoidettiin ratamon lehdillä tai hämähäkinseiteillä, ja vatsavaivoihin käytettiin muun muassa koiruohoteetä. Pihka, terva ja hiili olivat yleisiä haavalääkkeitä, ja jopa ihmisen omia eritteitä käytettiin steriilinä huuhteluaineena.

• Reuman ja nivelkipujen hoito: Koivunlehtikääreet ja muurahaishauteet olivat tehokkaita.
• Ihovaivoihin: Kamomilla, keto-orvokki ja porkkanahauteet lievittivät ihottumaa ja rohtumia.
• Yskään ja vilustumiseen: Leskenlehden ja pajun kuoren keitteet helpottivat oireita.

Kuppaus, iilimadot ja hieronta

Kuppaus oli yleinen tapa poistaa ”pahaa verta”. Se yhdistettiin usein saunomiseen, mikä rentoutti kehoa ja mieltä. Iilimatoja käytettiin paikallisesti veren imemiseen, ja niiden erittämää hirudiinia pidettiin parantavana.

Hieronta ja jäsenkorjaus kuuluivat myös kansanparantajien repertuaariin. Hieronnalla hoidettiin lihasjännitystä ja kipuja, ja nikamien niksauttamisella korjattiin selän virheasentoja.

Varoituksen sanat ja perinnön kunnioitus

Vaikka monet vanhan kansan rohdot ovat yhä lääkinnällisesti arvokkaita, osa niistä voi olla haitallisia tai myrkyllisiä. Kasvien tunnistus ja oikea käyttö ovat tärkeitä, erityisesti nykyajan yrttiharrastajille. Kansanlääkintä tarjoaa kuitenkin myös arvokkaan kurkistuksen menneisyyden suomalaisten elämään, terveydenhoitoon ja elinolosuhteisiin.

Perinteinen tieto muistuttaa meitä luonnon parantavasta voimasta ja siitä, miten moderni lääketiede on saanut alkunsa näistä ikivanhoista käytännöistä.

Lähde: http://yrttitarha.fi/tietopankki/kansanperinne/polku.html